Työurani erittäin tavanomainen tarina, joka koskettaa suurinta osaa asiakastapauksista: asiakkaani koira on käynyt eläinlääkärissä. Sillä oli sittenkin kipua, kaikista epäuskomuksista huolimatta. Raflaavana ääritapauksena kerrottakoon koirasta, jolla oli jalassa useita murtumia, mm. polvilumpiossa. Olin tavannut koiran muutamaa päivää aikaisemmin ensimmäisen kerran, enkä nähnyt koirassa kipuilua ulkoisesti – se käveli tasaisesti kaikilla neljällä jalalla, kaikki jalat taipuivat normaalisti, eikä koira hankalasti peitsannut tai muuta epäilyttävää. Käyttäytymisen tasolla oli kuitenkin monia epäloogisia tapahtumia ja stressiin liittyviä toimintoja. Koiran omistaja kertoi, ettei koira vaikuta kotona lainkaan sairaalta ja ymmärsin tämän oletuksen hyvin. Vain koiran psyyken käyttäytymistä tarkastellessa löytyi viitteitä terveysvaivoista.

​

Koirien terveysmurheita jää huomaamatta paljon, ja joidenkin tutkimusten mukaan jopa yli 80% koirista kokee elämänsä aikana salaisia kiputiloja. Syitä tähän on useita, mutta ei yhtäkään syyllistä. Osa koiranomistajista kokee, että koira näyttäisi selvästi terveysmurheensa ja ei siksi näe eläinlääkärin tarvetta. Tämä oletus on ensikuulemalta täysin looginen. Kun koiran kiputilat lopulta selviävät lääkärissä, lemmikin omistajat voivat kokea syyllisyyttä aiemmasta ajattelustaan, vaikka heidän jokainen intentionsa olisi aina ollut koiraystävän parhaan puolella. Varmaa onkin, että koskaan nämä vahingot eivät ole tahallista.  Koiran kivun tunnistamisen ollessa kyseessä, käsissämme on pahimmillaan hyvin haastava tehtävä, josta ei selvitä aina pelkällä halulla, sillä varsinkin työhön jalostettujen koirien työominaisuuksiin kuuluu voimakkaankin kivun sietäminen ja työn jatkaminen murheista huolimatta. Lisähaasteen tuovat monessa vaivassa hyvin lievät oireet, jotka voivat olla likimain huomaamattomia tai muodostua osaksi arkea ja omistajan mieleessä myös koiran yksilöllistä tarinaa. Esimerkiksi "se on aina kävellyt kolmella jalalla" tai "se on aina ollut nirso". Ympäristössämme voi myös olla koiraihmisiä joille oireet eivät ole tuttuja, jolloin keskusteluissa koiranomistaja tulee epäilyksineen helposti vähätellyksiä. Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin sanoa, että jo se että koiralla on käyttäytymisen haasteita missä tahansa niiden muodossa, riitää syyksi vähintäänkin katsahtaa koiran terveydentilaan päin.

​

Tulevassa joitakin esimerkkitapauksia koiran salatusta kivusta tämän esitykseni konkretisoimiseksi. Mielenkiintoinen ääritapaus ensimmäisenä: olen tavannut koiran, jonka kallon muoto oli kummallinen. Lääkärissä selvisi, että koiran kallo oli murtunut ja kodinvaihdossa jäänyt uudelta kodilta huomaamatta, joten koira eli sen kanssa pitkään. Myöhemmin koiralla puhkesi epilepsia joka aiheutti koiralla voimakkaita, raivon täytteisiä kohtauksia jonka vuoksi minut kutsuttiin paikalle. Toisella koiralla oli jalassaan kysta joka aiheutti koiran asennossa sisäisen lihaksiston toispuoleisuuden, jonka vuoksi koiran suolistoa tukevat lihakset lakkasivat toimimasta oikein ja koiralle koitui ulostamiseen liittyviä ongelmia. Näiden erikoisempien tapausten lisäksi  arkisesti työssäni yllättävän monella koiralla on ollut karvojen ja korvatulehdusten aiheuttama syvä korvatulehdus äänipelkojen taustalla. Erittäin monen asiakkaan koiralla on ollut omistajan huomaamatta nivelrikko joka on aiheuttanut haukkukohtauksia, joillakin taas kaikenlaista hyvin huomaamattomasta ruoka-aine allergiasta yllättävänkin huomaamattomaan atopiaan. Isoin risti tuntuvat olevan suolistovaivat. Eroahdistuskoirien kohdalla en ala edes puhumaan suolistovaivojen ja eroahdistuksen ja ruoka-aine allergioiden pyhästä kolminaisuudesta tässä yhteydessä, sillä siitä voisi kirjoittaa kirjasarjan. Nykyään meillä on onneksi jo vähän tietoakin siitä, miten mm. suolisto-aivo-akseli, eroahdistus ja stressijärjestelmän allostaattinen kuormitus liittyvät toisiinsa. Jokatapauksessa, oli tapaus yleensä minkälainen tahansa, missään näistä aiemmin mainituista omistajilta ei ole voinut odottaa realistisesti mahdollisuutta huomata koiran sairastumista. Vasta paikalle pyyhältänyt kouluttaja tai joku muu ulkopuolinen ihminen, joka ei ole tottunut koiran oireisiin jokapäiväisessä elämässä (ja jolla on riittävät tiedot koirista työnsä puolesta tai esim. valitettavan omakohtaisen kokemuksen seurauksena), pystyy tarkastelemaan itselleen uuden koiran käyttäytymistä riittävän objektiivisesti. Juuri koiran kanssa eläminen ja oireiden normaaliksi asettuminen tekee sen kivun tunnistamisesta niin haastavaa. Tästä syystä kouluttajakin konsultoi usein mielellään kollegaa oman koiransa kohdalla. 

​

Toisin sanoen; syövä, leikkivä ja ontumatta juokseva koira ei automaatisesti ole terve. Tästä artikkelista lähteneestä äsken mainitusta sananparresta on tullut monen kouluttajan siteeraama nykypäivään mennessä, josta olen kovasti kiitollinen sillä se summaa hyvin mistä koko ilmiössä on kyse. Kaikessa yksinkertaisuudessaan koira on elekieleltään ja käyttäytymiseltään niin suuresti ihmisestä eroava, että inhimillinen katsantokantamme ei aina riitävä vakavankaan tilan tunnistamiseen.

 

Hyvä uutinen on, että silloinkin kun kipu ei ole nähtävissä selkeästi, sen voi usein todentaa koiran käyttäytymistä havainnoimalla, josta ymmärrän hyvin että se ei välttämättä tunnu kaikille yhtä loogiselta vaihtoehdolta kuin vaikka tassujen taivutteleminen. Kivuliaan koiran käyttäytymiseen liittyy kuitenkin usein joko selkeästi näkyvää ylivilkkautta tai passiivisuutta ja/tai sen käyttäytymisessä voi olla muita erikoiselta tuntuvia piirteitä. Koira voi esimeriksi haukkua paljon ilman selvältä tuntuvaa syytä, tai hermostua yllättäen silityksistä, joita on toivonut itse hetkeä aikaisemmin. Omassa työssäni oireet voivat olla tämän lisäksi myös merkityksellisempiä enemmän kombinaatioina koiranomistajille arkisemmista ja usein siten myös pienemmiltä tuntuvista asioista: jos koira sekä syö ruohoa, että on nirso, että ulostaa toistuvasti useita kertoja saman lenkin aikana, suoliston tilaan on hyvä perehtyä tarkemmin. Tavanomaisissa tapauksissa koira on esimerkiksi ollut nirso ja herkkävatsainen pennusta asti, ja eroahdistuskoulutuksen alussa koiralta löydetään pitkään suolistossa kytenyt, sopimattomasta ruokavaliosta koitunut tila. Suolistolla on sellainen harmillinen yhteys myös aivoihin ja koko kehon hormoniaineenvaihduntaan, että valitettavasti monilla näistä koirista on myös merkittävä määrä erilaisia stressikäyttäytymisiä kehon stressijärjestelmän pitkittyneen ylikuormituksen (allostaattinen kuormitus), seurauksena. Hoidossa ei ole kyse vain kouluttamisesta, vaan ihan valtavan paljon muustakin. Tasapainon etsiminen on pitkissä puissa ja tapahtuu kokonaisterapeuttisena työskentelynä yhteisyössä erikoistuneen eläinlääkärin kanssa. 

​

​

Vaikka kivusta olisikin näkyvillä merkkejä, siihen liittyvien eleiden, oireiden ja käytösten kirjo voi olla varsin moninainen. Mistä kivun, epämukavuuden tai sairauden voi esimerkiksi tunnistaa?
 

Tässä joitakin esimerkkejä, joiden erilaiset yhdistelmät tai joissakin tapauksissa myös yksittäiset oireet, voivat kieliä terveysongelmista:
 

• Koiran ruokahalun muutokset ja ruokahalun vaihtelu

• Läähättäminen ilman fyysistä rasitusta tai hellettä

• Toistuvasti ravisteleminen, esimerkiksi tietyn liikkeen jälkeen

• Laajentuneet silmät  tai toistuva silmien siristely

• Täriseminen ilman pelkotilannetta

• Raskas hengitys, tihentynyt syke

• Liikeratojen muutokset, kuten peitsaaminen tai passi (ns. "kamelikävely)

• Ryhdin muutokset, esim. selkä köyryllä tai takajalat syvemmällä selän alla, vinottain käveleminen

• Hidastuneet liikkellelähdöt tai kankeus levon jälkeen

• Jonkin askellajin, kuten ravin vältteleminen

• Liukuvien alustojen välttäminen

• Liikuntahaluttomuus ulkoillessa, pysähteleminen

• Stereotyyppinen käyttäytyminen: valojen, pölyn, varjojen tai kärpästen jahtaaminen

• Puruluiden tai muiden kovien asioiden järsimisen vältteleminen

• Pahanhajuinen hengitys

• Uteliaisuuden ja leikkimishalun väheneminen

• Tassujen nuoleminen ja/tai pureminen

• Kuonon hinkkaaminen tassuilla

• Ylikorostunut ruokahalu ja ruoan varastaminen, vierasesineiden tai syötäväksi
  kelpaamattomien materiaalien nieleminen

• Minkä tahansa kehon osan kutiaminen, punoittaminen, nuoleminen tai märkiminen

• Tekstiilien, kuten peittojen tai koiranpedin nuoleminen, toistuva huulten, nenän tai ilman lipominen

• Ylimalkainen ihmisen ihon nuoleminen

• Silmien jatkuva vuotaminen ilman ahtaita kyynelkanavia

• Toistuva kierminen tai kuonon/kehon hankaaminen huonekaluihin

• Huulten toistuva lipominen

• Ilman, käsien ja pintojen nuoleskelu

• Toistuva aivastelu ja reverse sneezing

• Kääntyily kohti kylkiä, vatsaa tai takaosaa

• Hilseily ja karvapeitteen heikkeneminen

• Liiallinen tai vähäinen juominen

• Röyhtäileminen tai säännöllinen oksenteleminen

• Yskiminen

• Maiskutteleminen, lipominen, nieleskeleminen

• Lisääntynyt tai vähentynyt virtsaaminen

• Anaalirauhasoireet kuten vetää peppua maassa

• Ulosteen, maan tai ruohon syöminen

• Ulosteen laadun toisteleva vaihtuminen tai ainainen kovuus/löysyys

• Käveleminen/tamppaaminen/tepasteleminen ulostamisen aikana

• Närästys, yskiminen ruokailun jälkeen

• Useaan kertaan ulostaminen saman ulkoilun aikana

• Ilmavaivat

• Toistuva hikka

• Tassujen hikoilu

• Venyttelemättömyys, tai venytteleminen aikaisempaa enemmän

• Erikoiset asennot, esim. aina toisella lonkalla istuminen tai takajalat suorana makaaminen

• Aggressiivinen käyttäytyminen

• Leikkiasentoon jääminen/kumarteleminen

• Sisälle virtsaaminen/ulostaminen, ihmisen läsnäollessa tai ilman

• Voimakas liimautuminen omaan ihmiseen nk. hyperkiintymys, usein näkyy myös yksinolon ongelmina

• Ontuminen

• Satunnainen jalalla ilmaan potkaiseminen tai askeleen väliin jättäminen kesken vauhdin tai liikkelle lähdössä

• Tassujen herkistyminen kosteudelle

• Erikoiset makuuasennot mm. "sammakkoasento"

• Liiallinen omistajan tai toisen koiran nylkyttäminen

• Voimakas eteenpäin pyrkiminen liikunnan aikana, ylikiihtyneisyys ulkoillessa

• Ylenpalttinen väsymys tai apaattisuus ulkoillessa

• Sisätiloissa passivoituminen tai ylikiihtyneisyys, rauhoittumisen vaikeudet

• Unirytmin häiriintyminen, öisin valvominen

• Haluttomuus olla silitettävänä tai sylissä

• Vaatteiden tai valjaiden pukemisen vastustaminen

• Liikeratojen muutokset, esimerkiksi vinot asennot

• Asentojen kuten maahanmenon tai istumisen välttäminen

• Nurkkaan tai piiloon nukkumaan vetäytyminen

• Haluttomuus hyppiä tai halu hypätä kovasta vauhdista ennemmin kuin hitaasta

• Portaiden käveleminen vaikeutuu tai koira haluaa tehdä sen kovassa vauhdissa

• Äkillinen aggressiivisuus tai pelkotila herätettäessä

• Unen herkkä häiriintyminen, levon vaikeutuminen

• Öinen heräileminen, öiset aktiviteetit (esim. käveleskely, ihmisten herättäminen, virstaaminen)

• Päiväunien jatkuva keskeytyminen, haastavuus siirtyä lepoon/rauhoittua

• Yleinen arkuus/epäluuloisuus, neuroottisuus, herkästi säikähteleminen

• Oppimisen vaikeudet koulutustehtävissä, suorituskyvyn lasku, motivoitumattomuus

• Yllättäen alkaneet pelkotilat tai niiden voimistuminen

• Vanhuusiässä alkanaeet kognitiiviset ongelmat: unohteleminen, tuttujen asioiden säikähtäminen, nurkkien tai seinien tuijotteleminen

• Käyttäytymisen ongelmat, kuten eroahdistus, aggressiivisuus, ohitusongelmat ja käsittelyongelmat.

​

Mikäli ylläoleva lista tuntuu auttamattoman pitkältä ja mahdottomalta käydä läpi täysin oireetta, paljastettakoon että yksittäistä oiretta ei aina kannata tuijottaa. Joissakin tapauksissa yksittäinen oire on merkityksetön, mutta oireiden yhdistelmillä on merkitystä. Omat asiakkaani täyttävät kerran kuukaudessa n. sadan oireen eri osa-alueisiin jaetun kartoituksen, jonka tavoitteena on huomata muutokset koiran terveydentilassa (kaikkiin suuntiin, myös paranemiseen!). Näin turvataan taloudellisestikin arvokasta koulutusprosessia harjoittamalla vain tasapainoista koiraa. Siedättämiseen perustuvassa kouluttamisessa samat harjoitukset, jotka terveellä koiralla johtaisivat toivottuun oppimiseen ja siedättymiseen, voivatkin sairaalla koiralla johtaa koiran herkistymiseen, eli esim. eroahdistuskoulutuksessa yksinolohaasteen pahenemiseen.